Historia

MARJARINTEEN OSOITE:

Kiinteistö Marjarinne, Iso Pirttiniemi, Suomusjärvi, Salo.

Katuosoite: Pirttikuja 66, 09120 Karjalohja

-ainakin GoogleMaps näyttää kartallaan osoitteen hieman väärin; perillä olet oikeasti vasta, kun olet ylittänyt kuvassa näkyvän Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rajan.

Tunnetko yhdistyksesi historian?

ALKUTAIVAL

Elokuun 29. päivä vuonna 1951 kello 16.00 oli merkittävä hetki Espoon kunnantyöntekijäin kannalta. Silloin avattiin perustava kokous, jonka päätöksellä syntyi Espoon kunnantyöntekijäin ammattiosasto. KTV:hen yhdistys liittyi numerolla 197.

Vuoden loppuun mennessä yhdistykseen oli liittynyt 23 jäsentä, seuraavan vuoden lopussa jäseniä oli jo 57.

Vuonna 1955 asetettiin ensimmäiset työpaikkojen luottamusmiehet, ja jäsenten määräkin alkoi lähennellä sataa.

HAJAANNUKSEN VUODET

KTV alkoi 1950-luvun lopulla kehitellä omaa työehtopolitiikkaansa, joka erosi SAK:n teollisuusliittovetoisesta linjasta. Kun SAK vuonna 1962 solmi yleisen runkosopimuksen, joka esti KTV:n vapaan toimivallan työehtosopimuspolitiikassaan, päätti liittokokous kesällä 1962 että liitto eroaa SAK:sta 1.1.1963.

Ammattiosaston kokouksen niukka enemmistö marraskuussa paheksui liiton päätöstä ja kokous päätti, että ellei liittovaltuusto peruuta eropäätöstä, osasto eroaa KTV:n jäsenyydestä.

Kun osaston vuosikokous 3.2.1963 äänin 77-56 hylkäsi ehdotuksen paluusta KTV:hen, kokoontuivat paluuta kannattaneet 7.2.1963 perustamaan uuden KTV:n alaisen ammattiyhdistyksen joka sai nimekseen Espoon kauppalan työntekijät ja viranhaltijat ry. Tällöin myös toteutui jo aiemmin ehdotettu jakautuminen tunti– ja kuukausipalkkaisten osastoiksi. Uusi yhdistys peri eronneen yhdistyksen jäsennumeron 197. Myös palomiehet perustivat oman yhdistyksen, joka jäi KTV:n jäsenyyteen. 1960-luku muistetaankin ristiriitojen vuosikymmenenä, jolloin kilpailu jäsenistä oli kovaa.

AMMATTIYHDISTYSLIIKKEEN EHEYTYMINEN

Kun SAK vuonna 1969 sitten eheytyi, päätti myös Espoon kunnantyöntekijäin ammattiosasto palata KTV:n jäsenyyteen. Samalla päätettiin myös liittyä yhteisjärjestöön. Ammattiosaston uudeksi järjestysnumeroksi tuli 615.

YHDISTYS SAA LISÄVOIMIA

Vuonna 1972 Espoosta tuli kaupunki. Samaan aikaan vahva talous lisäsi myös kunnan toimeliaisuutta ja ammattiosaston jäsenmäärä olikin vuoden lopussa 550 henkilöä. Kaikki Espoon kaupungin töissä olleet olivat ammatillisesti järjestäytyneitä. Voimakas jäsenmäärän kasvu johtui myös ja erityisesti siitä, että aiemmin Rakennustyöläisten liittoon kuuluneet talonrakennusosaston työntekijät siirtyivät osaston jäseniksi.

1970-luku muistetaan kuitenkin vielä vastakohtaisuuksien aikana, jolloin yhdistyksen toimintapolitiikasta käytiin kovia kiistoja ja toimikuntapaikoista (nyk. hallitus) käytiin kovaa kilpailua liki ”verissä päin”. Asiassa oli hyväkin puolensa; jäsenkokousten osallistujamäärät ja pyydetyt puheenvuorot olivat ennätyksellisiä ja toisinaan kokousta jouduttiin jopa jatkamaan jatkokokouksella. Oi niitä aikoja, toteaa varmaan joku haikeasti.

1980-LUKU

Muistettaneen mm. Pekkas-sopimuksesta sekä ammattiliittojen sopimusten vastaisista työtaisteluista määrättävien sakkojen huomattavina korotuksina.

Pieni osa yhdistyksen jäsenistä osallistui myös SAK:n rajoitettuun yhteislakkoon vuonna 1986.

Vuosikymmen muistetaan niin ikään yksityistämisen pään nostamisena ja töiden pitäminen kunnallisina olikin eräs ammattiosaston vaativimmista tehtävistä.

Noihin aikoihin perustettiin KTV:hen erityinen nuorisojaosto ja Espoossa yhdistyksemme oli kaiketi ensimmäinen, johon valittiin oma nuorisovastaava. Tämä olikin aktiivisesti mukana perustamassa yhteisjärjetön nuorisojaostoa, vaikka mm. rahoituksen järjestäminen oli ajoittain hankalaa ja vaihteli yhdistyksittäin.

VUOSITUHANNEN LOPPU

1990-luku jatkui yksityistämisen ja kaupungin omaisuuden myynnin merkeissä. 1994 kaupunki vaati kaikkia työntekijöitä luopumaan lomarahasta muka talousvaikeuksien vuoksi. Me 615:ssä olimme laskeneet, ettei lomarahasta luopumiseen ole pakottavaa tarvetta, joten emme suostuneet moiseen tappiolliseen sopimukseen. Niinpä jäsenistömme lomautettiin kolmeksi viikoksi. Lomautus toteutettiin vaihtelevin tavoin niin, että jotkut saivat lähes täyden korvauksen työttömyyskassalta, jotkut taas eivät mitään. Olimme myös eri mieltä pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun lomautuksista. Emme kuitenkaan vieneet tapauksia oikeuteen, kun liitto kieltäytyi avustamasta meitä millään tavoin. Loppuvuosi näytti meidän olleen oikeassa, eikä työnantajan kassa todellakaan ollut niin tyhjä, kuin keväällä oli annettu ymmärtää.

UUSI VUOSITUHAT

On tuonut tullessaan jatkuvat yksityistämiset, organisaatiomuutokset ja ammattiosaston aseman vaikeuttamisen. Yhdistyksen johtavat toimihenkilöt alkavat olla todella ylityöllistettyjä ja stressaantuneita, eikä uusia todellakaan ole helppo ”rintamalle” rekrytoida.

KTV:n muuttuessa JHL:ksi myös yhdistyksemme vaihtoi nimensä nykyiseen muotoonsa. Samalla tarkistimme järjestäytymisalamme määritelmää siten, että organisaatiosta ja palkkausmuodosta riippumatta työntekijät voivat jatkossakin järjestäytyä vanhaan hyvään yhdistykseemme.

Espoon veden fuusiointi Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY:hyn vuoden 2010 alusta oli ikävä isku yhdistyksellemme. Paitsi että se heikensi työntekijäin asemaa ja edunvalvontaa, alkoi myös jäsenten valuminen helsinkiläiseen 211 yhdistykseen, mikä on kaikki pois meidän resursseistamme.

Tämän vuosituhannen ilmiö on myös, että yhä useampi jäsenemme on varoituksista ja neuvoista huolimatta siirtynyt tuntitessiä huonomman Teknisten sopimuksen piiriin. Emme siis ole enää puhtaasti tuntipalkkaisten yhdistys.

OMA TUPA, OMA LUPA

Sanoo sananlasku. Ammattiosasto oli pitkään etsinyt sopivaa vapaa-ajan viettopaikkaa jäsenistölleen ja keväällä 1976 viimein päätettiin ostaa reilun kolmen hehtaarin palsta Enäjärveltä Suomusjärven kunnasta. Syksyyn mennessä Marjarinteeksi nimetylle alueelle oli jo saatu rakennuslupa. Talkoot jatkuivat pitkin kesää 1977 ja saunarakennus takkatupineen valmistui. Syksyllä 1979 saatiin pystyyn päärakennuksen runko; käyttökuntoon rakennus saatiin vuonna 1981.

Alueelle anottiin myös lupaa kymmenelle lomamökille, mutta hanke kaatui naapureiden vastustukseen. 1983 valmistuivat varasto– ja sosiaalirakennukset ja 1987 porautettiin 160 metriä syvä porakaivo. Vuosina 2020-2021 kiinteistön jätevesihuolto saatettiin lain vaatimalle tasolle.

Alue on edelleen yhdistyksen jäsenten ja heidän perheittensä käytössä, käyttöaste tosin voisi olla suurempikin. Alueen käytöstä ei nykyisin peritä käyttömaksua tahi vuokraa, vaikka sellaisiakin aikoja on ollut. Talkoisiin on silti vuosi vuodelta vaikeampaa saada riittävästi väkeä. Niin muuttuu maailma.

MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN

Jäsenmäärän pienenemisestä ja töiden ulkoistamisesta huolimatta jaksamme uskoa tulevaisuuteen ja ay-liikkeen tarpeellisuuteen.

Tulevaisuus saattaa tuoda mukanaan järjestörakenteen muutoksia ja nyt vielä tuntemattomia toimintatapoja, mutta olemme valmiit ottamaan haasteen vastaan. Kansainvälinen toiminta ja kansainvälisiin haasteisiin vastaaminen tullee varmasti lisääntymään, samoin uuden teknologian ja sähköisten viestimien merkitys. Niin tai näin, aina tarvitaan osaavia avainhenkilöitä toimintaa johtamaan. Siinä lieneekin suurin haaste meille kaikille ay-aktiiveille: Mistä seuraajat?

Tavalla tai toisella on kuitenkin aina selvitty, ja niin tulee tapahtumaan jatkossakin. Ammattiyhdistysliike ei ole kuollut eikä edes tee kuolemaa, vaan sen olemassa olon ja toiminnan tärkeys tulee jatkossa vain korostumaan. Ei muuta kuin vanhan työväenlaulun ja Kiljavan opiston kunniamarssin sanoin: ”Eespäin eespäin tiellä taistojen…”

ALLA YHDISTYKSEN (ent.)SIHTEERI MARKKU VIHAVAINEN MUISTELEE PITKÄÄ YHDISTYSTOIMINTAURAANSA:

Minä ja ammattiliittoni

Liityin Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV ry:hyn kevättalvella 1979. Tai siis oikeastihan liityin KTV:n paikallisyhdistykseen nimeltä Espoon kunnantyöntekijäin ammattiosasto KTV ry 615, eihän kukaan yksittäinen henkilö varsinaisesti suoraan liiton jäseneksi liity. En liittynyt liittoon heti työsuhteeni alussa, koska minulla oli ns. hieman sukset ristissä silloisen työpaikan luottamusmiehen kanssa. Luottamusmiehen vaihduttua liityin lopulta melko piankin.

Jäsenyyden alku sujui - niin kuin varmaan useimmilta muiltakin – jäsenenä olemiseen. Melko pian kuitenkin joku sai minut ensin yllytettyä jäsenkokoukseen tutustumaan muihin yhdistyksen jäseniin. Yhdistyksemme silloinen puheenjohtaja Taisto Karjalainen sai minut jossain vaiheessa lähtemään yhdistyksen nimissä tutustumaan silloisessa KTV:ssa aivan uuteen toimitaan eli nuorisotoimintaan. Innostuin sitten lopulta hommasta niin, että jossain vaiheessa huomasin olevani sekä ammattiosaston että Espoon KTV yhteisjärjestön nuorisovastaava. Espoon yhdistys 197 omisti tuohon aikaan hienon vapaa-ajan kiinteistön Kirkkonummen Evitskogissa, ja siellä järjestimmekin muutamia ikimuistoisia omia nuorisotapahtumia.

Muistaakseni vuonna 1984 aloitin työpaikan luottamusmiehenä, mikä oli jälleen yksi kilometritolppa pitkällä matkallani liiton jäsenenä. Siitä alkoi myös päättymätön luottamusmies- ja järjestötoiminnan koulutusputki. Ihanteelliset olosuhteet kursseille tarjosi silloinen KTV-opisto, sittemmin Kunta-alan opisto, sittemmin Raseborg-opisto, jonka liiton hallitus sitten ikävästi myi epäluotettavalle liikekumppanille. Tätä kauppaa en ole liittoni johdolle anteeksi antanut, ja tuskin tulen antamaankaan. Myöhemmin kuljin KTV:n kustantamilla kursseilla myös mm. TSL:n lyhytkursseilla, Pohjolan opistossa, Ammattiyhdistysopistossa (sittemmin Kiljavan opisto) ja Työväen akatemiassa. Kurssien pituudet vaihtelivat päivän mittaisista koko talven kestäneisiin.

Koulutus toi mukanaan myös lisää tehtäviä. Jossain vaiheessa huomasin olevani Espoon kunta-alan yhteisjärjestön sihteeri, oman ammattiosaston sihteeri, Espoon kaupungin henkilöstöneuvoston sihteeri, yhdistyksen tiedottaja, luottamusmies, henkilöstöedustaja Espoon kaupungin teknisen keskuksen johtoryhmässä etc. Siinä vaiheessa tuli mieleen painaa hieman jarrua ja alkaa vähentää edes joitain tehtäviä kontoltaan. Kun tarkastelee nykyistä tehtäväkenttäänsä ammattiyhdistyksessä, voidaan sanoa, että vähennys onnistui ehkä välttävästi.

Kolme vuotta päätoimisena pääluottamusmiehenä 1990 –luvun puolivälissä oli raskasta, mutta myös antoisaa aikaa. Kylkiäisenä tulleet seminaarimatkat ja edustukset olivat usein jopa hauskojakin. Esimerkiksi Rauman valtakunnallisilla kunnallisilla työmarkkinapäivillä kävin vuorovuosina KTV:n ja Espoon kaupungin edustajana. Nimilapun teksti riippui siitä, kuka maksoi osallistumisen. Parhaiten kuitenkin jäi mieleen muuan Tallinnan-risteily oman työnantajan edustajien kanssa. Silloin oli matkan aiheena neuvotella siitä, mistä seuraavaksi ryhdyttäisiin neuvottelemaan. Matka sujui hyvin, ja seuranneet neuvottelutkin sujuivatkin aivan erityisen hyvässä hengessä, vaikka erimielisyyksiltäkään ei toki vältytty.

Olin myös liittokokousedustajana Uudenmaan edustajana vuonna 1996 Finlandiatalolla, kun liittokokoukset lopetettiin ja siirryttiin nykyiseen edustajistomalliin. Mieleen on jäänyt, että tasavallan huipulla olivat tuolloin Paavo Lipponen pääministerinä ja Martti Ahtisaari presidenttinä, ja molemmat vierailivat kokouksessamme tuoden valtiovallan terveiset liiton päättäjille. Mahtisaari onkin edelleen Suomen tasavallan ainoa presidentti, jota olen tämän toimessa ollessaan henkilökohtaisesti kätellyt.

Sittemmin on ura jatkunut erilaisissa luottamus- ja järjestötehtävissä. Vuonna 2012 osallistuin JHL:n edustajistovaaliin ja tulin valituksi varajäsenen paikalle. Koska edustamaltani sopimusalalta ja alueelta ja vaaliliitosta tuli valituksi henkilö (Kalevi Kannisto, Helsinki) JHL:n hallitukseen, nimitettiin minut edustajiston varsinaiseksi jäseneksi jo heti ensimmäisessä kokouksessa. Tämän tietäen olinkin jo itse kokouksessa mukana. Äänimääräni olisi riittänyt varsinaisen jäsenen paikkaan suoraankin, mutta edustajiston vaalitapa ei ole täysin demokraattinen, vaan vallitsevan kiintiömallin mukaan muutamalla kymmenellä äänellä voi ohittaa liki pari sataa ääntä saaneen. Siksi jäin siis aluksi varajäseneksi. Olen itsekin toiminut vaalitavan muuttamiseksi reilummaksi, mutta koska edustajisto viimeksi vuonna 2016 itse päätti tämän oudon ja epätasa-arvoisen tavan jatkamisesta, niin se siitä sitten. Olin myös ehdokkaana vuoden 2017 edustajistovaaleissa, mutta jäin varapaikalle.

Suurimpia ilon hetkiä urallani ovat olleet paitsi onnistuminen jonkun jäsenen tai jäsenten oikeuksien puolustajana ja iloiset illanvietot ay-tovereiden kanssa, myös lukuisat seminaarimatkat eri kokoonpanoilla ja eri paikoissa. Myös unohtumaton talvi Ammattiyhdistysopistossa ja lukemattomat muut kurssit ovat olleet antoisaa aikaa. Erityisesti tulee mainita silloisen KTV:n ensimmäinen viikon mittainen Nuorisotoimintakurssi Karjaalla silloin joskus kauan sitten sekä neliosainen Kansainvälisen toiminnan kurssi, jossa ammattiyhdistysoppia käytiin hakemassa aina Barcelonaa myöten. Myöskin viikon mittainen vierailu Iisalmen Kehy-pajaan (kehitysyhteistyö) 1989 jätti lähtemättömät mukavat muistot.

Suurimpia surun aiheita ovat sitten olleet epäonnistuminen työnantajan yksityistämishankkeiden vastustuksessa ja tuntipalkkaisten sopimusalan järjestelmällinen näivettäminen. Myös Raseborg-opiston järjetön myynti kirvelee yhä sielussa.

Uusille (ja miksei vanhoillekin) jäsenille sanon, että ottakaa liitto haltuunne! Osallistukaa kokouksiin, lähtekää ehdokkaiksi vaaleihin, ottakaa työkaveri mukaan matkaan. Käykää yhdistyksen matkoilla ja käyttäkää muutakin vapaa-ajan tarjontaa.

Yhdistystoiminta voi olla vaativaa ja viedä paljonkin aikaasi, mutta se voi olla myös hyvin palkitsevaa: Tapaat uusia ihmisiä ympäri maan, saat uusia ystäviä, kokemuksia ja elämyksiä. Saat mahdollisuuden itse vaikuttaa omiisi ja työtovereidesi työolosuhteisiin ja palkkaukseen. Ja mikä parasta: Saat mahdollisuuden kehittää ja kouluttaa itseäsi jatkuvasti niin edunvalvonta- ja järjestötehtävissä, kuin myös ihan omiin harrastuksiinkin. Joskus nämä saattavat toki sivuta toisiaan, tai olla jopa jokseenkin sama asia.

Vaikka olen usein ollut ja tulen varmasti jatkossakin olemaan eri mieltä joistakin liittomme toimintatavoista tai päätöksistä, olen vilpittömän kiitollinen ammattiyhdistysliikkeelle kaikesta siitä, mitä se on minulle vuosikymmenien aikana antanut. Yksin olisin ollut yksin. Me olemme liitto.

Hyvä JHL!