Historia

Yhdistyksen hallitus pähkäilee sopimusasioita

Tunnetko yhdistyksesi historian?

 

ALKUTAIVAL

Elokuun 29. päivä vuonna 1951 kello 16.00 oli merkittävä hetki Espoon kunnantyöntekijäin kannalta. Silloin avattiin perustava kokous, jonka päätöksellä syntyi Espoon kunnantyöntekijäin ammattiosasto. KTV:hen yhdistys liittyi numerolla 197.

Vuoden loppuun mennessä yhdistykseen oli liittynyt 23 jäsentä, seuraavan vuoden lopussa jäseniä oli jo 57.

Vuonna 1955 asetettiin ensimmäiset työpaikkojen luottamusmiehet, ja jäsenten määräkin alkoi lähennellä sataa.

HAJAANNUKSEN VUODET

KTV alkoi 1950-luvun lopulla kehitellä omaa työehtopolitiikkaansa, joka erosi SAK:n teollisuusliittovetoisesta linjasta. Kun SAK vuonna 1962 solmi yleisen runkosopimuksen, joka esti KTV:n vapaan toimivallan työehtosopimuspolitiikassaan, päätti liittokokous kesällä 1962 että liitto eroaa SAK:sta 1.1.1963.

Ammattiosaston kokouksen niukka enemmistö marraskuussa paheksui liiton päätöstä ja kokous päätti, että ellei liittovaltuusto peruuta eropäätöstä, osasto eroaa KTV:n jäsenyydestä.

Kun osaston vuosikokous 3.2.1963 äänin 77-56 hylkäsi ehdotuksen paluusta KTV:hen, kokoontuivat paluuta kannattaneet 7.2.1963 perustamaan uuden KTV:n alaisen ammattiyhdistyksen joka sai nimekseen Espoon kauppalan työntekijät ja viranhaltijat ry. Tällöin myös toteutui jo aiemmin ehdotettu jakautuminen tunti– ja kuukausipalkkaisten osastoiksi. Uusi yhdistys peri eronneen yhdistyksen jäsennumeron 197. Myös palomiehet perustivat oman yhdistyksen, joka jäi KTV:n jäsenyyteen. 1960-luku muistetaankin ristiriitojen vuosikymmenenä, jolloin kilpailu jäsenistä oli kovaa.

AMMATTIYHDISTYSLIIKKEEN EHEYTYMINEN

Kun SAK vuonna 1969 sitten eheytyi, päätti myös Espoon kunnantyöntekijäin ammattiosasto palata KTV:n jäsenyyteen. Samalla päätettiin myös liittyä yhteisjärjestöön. Ammattiosaston uudeksi järjestysnumeroksi tuli 615.

YHDISTYS SAA LISÄVOIMIA

Vuonna 1972 Espoosta tuli kaupunki. Samaan aikaan vahva talous lisäsi myös kunnan toimeliaisuutta ja ammattiosaston jäsenmäärä olikin vuoden lopussa 550 henkilöä. Kaikki Espoon kaupungin töissä olleet olivat ammatillisesti järjestäytyneitä. Voimakas jäsenmäärän kasvu johtui myös ja erityisesti siitä, että aiemmin Rakennustyöläisten liittoon kuuluneet talonrakennusosaston työntekijät siirtyivät osaston jäseniksi.

1970-luku muistetaan kuitenkin vielä vastakohtaisuuksien aikana, jolloin yhdistyksen toimintapolitiikasta käytiin kovia kiistoja ja toimikuntapaikoista (nyk. hallitus) käytiin kovaa kilpailua liki ”verissä päin”. Asiassa oli hyväkin puolensa; jäsenkokousten osallistujamäärät ja pyydetyt puheenvuorot olivat ennätyksellisiä ja toisinaan kokousta jouduttiin jopa jatkamaan jatkokokouksella. Oi niitä aikoja, toteaa varmaan joku haikeasti.

1980-LUKU

Muistettaneen mm. Pekkas-sopimuksesta sekä ammattiliittojen sopimusten vastaisista työtaisteluista määrättävien sakkojen huomattavina korotuksina.

Pieni osa yhdistyksen jäsenistä osallistui myös SAK:n rajoitettuun yhteislakkoon vuonna 1986.

Vuosikymmen muistetaan niin ikään yksityistämisen pään nostamisena ja töiden pitäminen kunnallisina olikin eräs ammattiosaston vaativimmista tehtävistä.

Noihin aikoihin perustettiin KTV:hen erityinen nuorisojaosto ja Espoossa yhdistyksemme oli kaiketi ensimmäinen, johon valittiin oma nuorisovastaava. Tämä olikin aktiivisesti mukana perustamassa yhteisjärjetön nuorisojaostoa, vaikka mm. rahoituksen järjestäminen oli ajoittain hankalaa ja vaihteli yhdistyksittäin.

VUOSITUHANNEN LOPPU

1990-luku jatkui yksityistämisen ja kaupungin omaisuuden myynnin merkeissä. 1994 kaupunki vaati kaikkia työntekijöitä luopumaan lomarahasta muka talousvaikeuksien vuoksi. Me 615:ssä olimme laskeneet, ettei lomarahasta luopumiseen ole pakottavaa tarvetta, joten emme suostuneet moiseen tappiolliseen sopimukseen. Niinpä jäsenistömme lomautettiin kolmeksi viikoksi. Lomautus toteutettiin vaihtelevin tavoin niin, että jotkut saivat lähes täyden korvauksen työttömyyskassalta, jotkut taas eivät mitään. Olimme myös eri mieltä pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun lomautuksista. Emme kuitenkaan vieneet tapauksia oikeuteen, kun liitto kieltäytyi avustamasta meitä millään tavoin. Loppuvuosi näytti meidän olleen oikeassa, eikä työnantajan kassa todellakaan ollut niin tyhjä, kuin keväällä oli annettu ymmärtää.

UUSI VUOSITUHAT

On tuonut tullessaan jatkuvat yksityistämiset, organisaatiomuutokset ja ammattiosaston aseman vaikeuttamisen. Yhdistyksen johtavat toimihenkilöt alkavat olla todella ylityöllistettyjä ja stressaantuneita, eikä uusia todellakaan ole helppo ”rintamalle” rekrytoida.

KTV:n muuttuessa JHL:ksi myös yhdistyksemme vaihtoi nimensä nykyiseen muotoonsa. Samalla tarkistimme järjestäytymisalamme määritelmää siten, että organisaatiosta ja palkkausmuodosta riippumatta työntekijät voivat jatkossakin järjestäytyä vanhaan hyvään yhdistykseemme.

Espoon veden fuusiointi Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY:hyn vuoden 2010 alusta oli ikävä isku yhdistyksellemme. Paitsi että se heikensi työntekijäin asemaa ja edunvalvontaa, alkoi myös jäsenten valuminen helsinkiläiseen 211 yhdistykseen, mikä on kaikki pois meidän resursseistamme.

OMA TUPA, OMA LUPA

Sanoo sananlasku. Ammattiosasto oli pitkään etsinyt sopivaa vapaa-ajan viettopaikkaa jäsenistölleen ja keväällä 1976 viimein päätettiin ostaa reilun kolmen hehtaarin palsta Enäjärveltä Suomusjärven kunnasta. Syksyyn mennessä Marjarinteeksi nimetylle alueelle oli jo saatu rakennuslupa. Talkoot jatkuivat pitkin kesää 1977 ja saunarakennus takkatupineen valmistui. Syksyllä 1979 saatiin pystyyn päärakennuksen runko; käyttökuntoon rakennus saatiin vuonna 1981.

Alueelle anottiin myös lupaa kymmenelle lomamökille, mutta hanke kaatui naapureiden vastustukseen. 1983 valmistuivat varasto– ja sosiaalirakennukset ja 1987 porautettiin 160 metriä syvä porakaivo.

Alue on edelleen yhdistyksen jäsenten ja heidän perheittensä käytössä, käyttöaste tosin voisi olla suurempikin. Alueen käytöstä ei nykyisin peritä käyttömaksua tahi vuokraa, vaikka sellaisiakin aikoja on ollut. Talkoisiin on silti vuosi vuodelta vaikeampaa saada riittävästi väkeä. Niin muuttuu maailma.

MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN

Jäsenmäärän pienenemisestä ja töiden ulkoistamisesta huolimatta jaksamme uskoa tulevaisuuteen ja ay-liikkeen tarpeellisuuteen.

Tulevaisuus saattaa tuoda mukanaan järjestörakenteen muutoksia ja nyt vielä tuntemattomia toimintatapoja, mutta olemme valmiit ottamaan haasteen vastaan. Kansainvälinen toiminta ja kansainvälisiin haasteisiin vastaaminen tullee varmasti lisääntymään, samoin uuden teknologian ja sähköisten viestimien merkitys. Niin tai näin, aina tarvitaan osaavia avainhenkilöitä toimintaa johtamaan. Siinä lieneekin suurin haaste meille kaikille ay-aktiiveille: Mistä seuraajat?

Tavalla tai toisella on kuitenkin aina selvitty, ja niin tulee tapahtumaan jatkossakin. Ammattiyhdistysliike ei ole kuollut eikä edes tee kuolemaa, vaan sen olemassa olon ja toiminnan tärkeys tulee jatkossa vain korostumaan. Ei muuta kuin vanhan työväenlaulun ja Kiljavan opiston kunniamarssin sanoin: ”Eespäin eespäin tiellä taistojen…”