AY-broileri muistelee

ALLA YHDISTYKSEN (ent.)SIHTEERI MARKKU VIHAVAINEN MUISTELEE PITKÄÄ YHDISTYSTOIMINTAURAANSA:

Minä ja ammattiliittoni

Liityin Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV ry:hyn kevättalvella 1979. Tai siis oikeastihan liityin KTV:n paikallisyhdistykseen nimeltä Espoon kunnantyöntekijäin ammattiosasto KTV ry 615, eihän kukaan yksittäinen henkilö varsinaisesti suoraan liiton jäseneksi liity. En liittynyt liittoon heti työsuhteeni alussa, koska minulla oli ns. hieman sukset ristissä silloisen työpaikan luottamusmiehen kanssa. Luottamusmiehen vaihduttua liityin lopulta melko piankin.

Jäsenyyden alku sujui - niin kuin varmaan useimmilta muiltakin – jäsenenä olemiseen. Melko pian kuitenkin joku sai minut ensin yllytettyä jäsenkokoukseen tutustumaan muihin yhdistyksen jäseniin. Yhdistyksemme silloinen puheenjohtaja Taisto Karjalainen sai minut jossain vaiheessa lähtemään yhdistyksen nimissä tutustumaan silloisessa KTV:ssa aivan uuteen toimitaan eli nuorisotoimintaan. Innostuin sitten lopulta hommasta niin, että jossain vaiheessa huomasin olevani sekä ammattiosaston että Espoon KTV yhteisjärjestön nuorisovastaava. Espoon yhdistys 197 omisti tuohon aikaan hienon vapaa-ajan kiinteistön Kirkkonummen Evitskogissa, ja siellä järjestimmekin muutamia ikimuistoisia omia nuorisotapahtumia.

Muistaakseni vuonna 1984 aloitin työpaikan luottamusmiehenä, mikä oli jälleen yksi kilometritolppa pitkällä matkallani liiton jäsenenä. Siitä alkoi myös päättymätön luottamusmies- ja järjestötoiminnan koulutusputki. Ihanteelliset olosuhteet kursseille tarjosi silloinen KTV-opisto, sittemmin Kunta-alan opisto, sittemmin Raseborg-opisto, jonka liiton hallitus sitten ikävästi myi epäluotettavalle liikekumppanille. Tätä kauppaa en ole liittoni johdolle anteeksi antanut, ja tuskin tulen antamaankaan. Myöhemmin kuljin KTV:n kustantamilla kursseilla myös mm. TSL:n lyhytkursseilla, Pohjolan opistossa, Ammattiyhdistysopistossa (sittemmin Kiljavan opisto) ja Työväen akatemiassa. Kurssien pituudet vaihtelivat päivän mittaisista koko talven kestäneisiin.

Koulutus toi mukanaan myös lisää tehtäviä. Jossain vaiheessa huomasin olevani Espoon kunta-alan yhteisjärjestön sihteeri, oman ammattiosaston sihteeri, Espoon kaupungin henkilöstöneuvoston sihteeri, yhdistyksen tiedottaja, luottamusmies, henkilöstöedustaja Espoon kaupungin teknisen keskuksen johtoryhmässä etc. Siinä vaiheessa tuli mieleen painaa hieman jarrua ja alkaa vähentää edes joitain tehtäviä kontoltaan. Kun tarkastelee nykyistä tehtäväkenttäänsä ammattiyhdistyksessä, voidaan sanoa, että vähennys onnistui ehkä välttävästi.

Kolme vuotta päätoimisena pääluottamusmiehenä 1990 –luvun puolivälissä oli raskasta, mutta myös antoisaa aikaa. Kylkiäisenä tulleet seminaarimatkat ja edustukset olivat usein jopa hauskojakin. Esimerkiksi Rauman valtakunnallisilla kunnallisilla työmarkkinapäivillä kävin vuorovuosina KTV:n ja Espoon kaupungin edustajana. Nimilapun teksti riippui siitä, kuka maksoi osallistumisen. Parhaiten kuitenkin jäi mieleen muuan Tallinnan-risteily oman työnantajan edustajien kanssa. Silloin oli matkan aiheena neuvotella siitä, mistä seuraavaksi ryhdyttäisiin neuvottelemaan. Matka sujui hyvin, ja seuranneet neuvottelutkin sujuivatkin aivan erityisen hyvässä hengessä, vaikka erimielisyyksiltäkään ei toki vältytty.

Olin myös liittokokousedustajana Uudenmaan edustajana vuonna 1996 Finlandiatalolla, kun liittokokoukset lopetettiin ja siirryttiin nykyiseen edustajistomalliin. Mieleen on jäänyt, että tasavallan huipulla olivat tuolloin Paavo Lipponen pääministerinä ja Martti Ahtisaari presidenttinä, ja molemmat vierailivat kokouksessamme tuoden valtiovallan terveiset liiton päättäjille. Mahtisaari onkin edelleen Suomen tasavallan ainoa presidentti, jota olen tämän toimessa ollessaan henkilökohtaisesti kätellyt.

Sittemmin on ura jatkunut erilaisissa luottamus- ja järjestötehtävissä. Vuonna 2012 osallistuin JHL:n edustajistovaaliin ja tulin valituksi varajäsenen paikalle. Koska edustamaltani sopimusalalta ja alueelta ja vaaliliitosta tuli valituksi henkilö (Kalevi Kannisto, Helsinki) JHL:n hallitukseen, nimitettiin minut edustajiston varsinaiseksi jäseneksi jo heti ensimmäisessä kokouksessa. Tämän tietäen olinkin jo itse kokouksessa mukana. Äänimääräni olisi riittänyt varsinaisen jäsenen paikkaan suoraankin, mutta edustajiston vaalitapa ei ole täysin demokraattinen, vaan vallitsevan kiintiömallin mukaan muutamalla kymmenellä äänellä voi ohittaa liki pari sataa ääntä saaneen. Siksi jäin siis aluksi varajäseneksi. Olen itsekin toiminut vaalitavan muuttamiseksi reilummaksi, mutta koska edustajisto viimeksi vuonna 2016 itse päätti tämän oudon ja epätasa-arvoisen tavan jatkamisesta, niin se siitä sitten. Olin myös ehdokkaana vuoden 2017 edustajistovaaleissa, mutta jäin varapaikalle.

Suurimpia ilon hetkiä urallani ovat olleet paitsi onnistuminen jonkun jäsenen tai jäsenten oikeuksien puolustajana ja iloiset illanvietot ay-tovereiden kanssa, myös lukuisat seminaarimatkat eri kokoonpanoilla ja eri paikoissa. Myös unohtumaton talvi Ammattiyhdistysopistossa ja lukemattomat muut kurssit ovat olleet antoisaa aikaa. Erityisesti tulee mainita silloisen KTV:n ensimmäinen viikon mittainen Nuorisotoimintakurssi Karjaalla silloin joskus kauan sitten sekä neliosainen Kansainvälisen toiminnan kurssi, jossa ammattiyhdistysoppia käytiin hakemassa aina Barcelonaa myöten. Myöskin viikon mittainen vierailu Iisalmen Kehy-pajaan (kehitysyhteistyö) 1989 jätti lähtemättömät mukavat muistot.

Suurimpia surun aiheita ovat sitten olleet epäonnistuminen työnantajan yksityistämishankkeiden vastustuksessa ja tuntipalkkaisten sopimusalan järjestelmällinen näivettäminen. Myös Raseborg-opiston järjetön myynti kirvelee yhä sielussa.

Uusille (ja miksei vanhoillekin) jäsenille sanon, että ottakaa liitto haltuunne! Osallistukaa kokouksiin, lähtekää ehdokkaiksi vaaleihin, ottakaa työkaveri mukaan matkaan. Käykää yhdistyksen matkoilla ja käyttäkää muutakin vapaa-ajan tarjontaa.

Yhdistystoiminta voi olla vaativaa ja viedä paljonkin aikaasi, mutta se voi olla myös hyvin palkitsevaa: Tapaat uusia ihmisiä ympäri maan, saat uusia ystäviä, kokemuksia ja elämyksiä. Saat mahdollisuuden itse vaikuttaa omiisi ja työtovereidesi työolosuhteisiin ja palkkaukseen. Ja mikä parasta: Saat mahdollisuuden kehittää ja kouluttaa itseäsi jatkuvasti niin edunvalvonta- ja järjestötehtävissä, kuin myös ihan omiin harrastuksiinkin. Joskus nämä saattavat toki sivuta toisiaan, tai olla jopa jokseenkin sama asia.

Vaikka olen usein ollut ja tulen varmasti jatkossakin olemaan eri mieltä joistakin liittomme toimintatavoista tai päätöksistä, olen vilpittömän kiitollinen ammattiyhdistysliikkeelle kaikesta siitä, mitä se on minulle vuosikymmenien aikana antanut. Yksin olisin ollut yksin. Me olemme liitto.

Hyvä JHL!